himmeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

himmeys (40)[1]

  1. (optiikka) se, että on himmeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhimːeys/ tai /ˈhimːey̯s/
  • tavutus: him‧me‧ys / him‧meys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi himmeys himmeydet
genetiivi himmeyden himmeyksien
partitiivi himmeyttä himmeyksiä
akkusatiivi himmeys;
himmeyden
himmeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi himmeydessä himmeyksissä
elatiivi himmeydestä himmeyksistä
illatiivi himmeyteen himmeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi himmeydellä himmeyksillä
ablatiivi himmeydeltä himmeyksiltä
allatiivi himmeydelle himmeyksille
muut sijamuodot
essiivi himmeytenä himmeyksinä
translatiivi himmeydeksi himmeyksiksi
abessiivi himmeydettä himmeyksittä
instruktiivi himmeyksin
komitatiivi himmeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo himmeyde-
vahva vartalo himmeyte-
konsonantti-
vartalo
himmeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan himmeä vartalosta himme- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • himmeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40