hilkka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hilkka (9-A)[1]

  1. kevyt kankainen naisten päähine
    Hilkka on eräissä ammateissa symbolinen asuste.
  2. hartioille ulottuva, us. kiinteä viitan osa, pussimainen päähine
    Kaskenpolttajan hilkkaa karjalaiset ovat kutsuneet kukkeliksi.
  3. (geologia) malmin pinnalla esiintyvä hapettuma tms. kuorikerros

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hilkka hilkat
genetiivi hilkan hilkkojen
(hilkkain)
partitiivi hilkkaa hilkkoja
akkusatiivi hilkka; hilkan hilkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi hilkassa hilkoissa
elatiivi hilkasta hilkoista
illatiivi hilkkaan hilkkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hilkalla hilkoilla
ablatiivi hilkalta hilkoilta
allatiivi hilkalle hilkoille
Muut
essiivi hilkkana hilkkoina
translatiivi hilkaksi hilkoiksi
abessiivi hilkatta hilkoitta
instruktiivi hilkoin
komitatiivi hilkkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A