hiljaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiljaisuus (40)
- äänettömyys, äänen puute
- sen ominaisuus, että jokin on hiljainen
- Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
- vaikeneminen
- Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhiljɑi̯suːs/
- tavutus: hil‧jai‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiljaisuus | hiljaisuudet |
genetiivi | hiljaisuuden | hiljaisuuksien |
partitiivi | hiljaisuutta | hiljaisuuksia |
akkusatiivi | hiljaisuus; hiljaisuuden |
hiljaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiljaisuudessa | hiljaisuuksissa |
elatiivi | hiljaisuudesta | hiljaisuuksista |
illatiivi | hiljaisuuteen | hiljaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiljaisuudella | hiljaisuuksilla |
ablatiivi | hiljaisuudelta | hiljaisuuksilta |
allatiivi | hiljaisuudelle | hiljaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiljaisuutena | hiljaisuuksina |
translatiivi | hiljaisuudeksi | hiljaisuuksiksi |
abessiivi | hiljaisuudetta | hiljaisuuksitta |
instruktiivi | – | hiljaisuuksin |
komitatiivi | – | hiljaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hiljaisuude- | |
vahva vartalo | hiljaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
hiljaisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hiljaisuus Kielitoimiston sanakirjassa