hiljaisuus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Hiljaisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hiljaisuus (40)

  1. äänettömyys, äänen puute
  2. sen ominaisuus, että jokin on hiljainen
    Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
  3. vaikeneminen
    Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiljɑi̯suːs/
  • tavutus: hil‧jai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiljaisuus hiljaisuudet
genetiivi hiljaisuuden hiljaisuuksien
partitiivi hiljaisuutta hiljaisuuksia
akkusatiivi hiljaisuus;
hiljaisuuden
hiljaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hiljaisuudessa hiljaisuuksissa
elatiivi hiljaisuudesta hiljaisuuksista
illatiivi hiljaisuuteen hiljaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiljaisuudella hiljaisuuksilla
ablatiivi hiljaisuudelta hiljaisuuksilta
allatiivi hiljaisuudelle hiljaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi hiljaisuutena hiljaisuuksina
translatiivi hiljaisuudeksi hiljaisuuksiksi
abessiivi hiljaisuudetta hiljaisuuksitta
instruktiivi hiljaisuuksin
komitatiivi hiljaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiljaisuude-
vahva vartalo hiljaisuute-
konsonantti-
vartalo
hiljaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haudanhiljaisuus

Aiheesta muualla[muokkaa]