hienous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hienous (40)[1]

  1. se, että on hieno
  2. (monikollinen) jollekin ominaiset erikoisuudet, ominaisuudet
    Mitä uusia hienouksia tuossa kännykässä on?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhie̯nous/ tai /ˈhie̯nou̯s/
  • tavutus: hie‧no‧us / hie‧nous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hienous hienoudet
genetiivi hienouden hienouksien
partitiivi hienoutta hienouksia
akkusatiivi hienous;
hienouden
hienoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hienoudessa hienouksissa
elatiivi hienoudesta hienouksista
illatiivi hienouteen hienouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hienoudella hienouksilla
ablatiivi hienoudelta hienouksilta
allatiivi hienoudelle hienouksille
muut sijamuodot
essiivi hienoutena hienouksina
translatiivi hienoudeksi hienouksiksi
abessiivi hienoudetta hienouksitta
instruktiivi hienouksin
komitatiivi hienouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hienoude-
vahva vartalo hienoute-
konsonantti-
vartalo
hienout-

Etymologia[muokkaa]

sanan hieno vartalosta hieno- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

epähienous

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hienous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40