hete

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hete (48)

  1. rimpi, upottava suonsilmäke
  2. lähteenympärys, vetinen suoniitty

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhet̪eˣ/
  • tavutus: he‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hete hetteet
genetiivi hetteen hetteiden
hetteitten
partitiivi hetettä hetteitä
akkusatiivi hete;
hetteen
hetteet
sisäpaikallissijat
inessiivi hetteessä hetteissä
elatiivi hetteestä hetteistä
illatiivi hetteeseen hetteisiin
hetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hetteellä hetteillä
ablatiivi hetteeltä hetteiltä
allatiivi hetteelle hetteille
muut sijamuodot
essiivi hetteenä hetteinä
translatiivi hetteeksi hetteiksi
abessiivi hetteettä hetteittä
instruktiivi hettein
komitatiivi hetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hettee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hetet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hete Kielitoimiston sanakirjassa

Norja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hete

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta het
  2. (taivutusmuoto) monikko sanasta het

Substantiivi[muokkaa]

het|e -en

  1. kuumuus, lämpö
  2. helle

Verbi[muokkaa]

het|e -er, het/hette, hett

  1. olla nimeltään

Idiomit[muokkaa]

  • som det heter
    1. kuten sanotaan; niin kuin on tapana sanoa