herutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

herutus (39)[1]

  1. heruttamisen toteutus
  2. (kuvaannollisesti, slangia) kehujen tai huomion kalastelu sosiaalisessa mediassa esimerkiksi seksikkäillä kuvilla tai laskelmoiduilla kommenteilla
    Wtf, jos näkyy sentti tissivakoa niin onko se muka herutusta? (Demi.fi keskustelualue 03.03.2013)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈherut̪us/
  • tavutus: he‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi herutus herutukset
genetiivi herutuksen herutusten
herutuksien
partitiivi herutusta herutuksia
akkusatiivi herutus;
herutuksen
herutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi herutuksessa herutuksissa
elatiivi herutuksesta herutuksista
illatiivi herutukseen herutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi herutuksella herutuksilla
ablatiivi herutukselta herutuksilta
allatiivi herutukselle herutuksille
muut sijamuodot
essiivi herutuksena herutuksina
translatiivi herutukseksi herutuksiksi
abessiivi herutuksetta herutuksitta
instruktiivi herutuksin
komitatiivi herutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo herutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
herutus-

Etymologia[muokkaa]

johdettu verbistä heruttaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • herutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39