hertta

Wikisanakirjasta
Katso myös: Hertta, herttâ

Suomi[muokkaa]

Herttoja [2]

Substantiivi[muokkaa]

hertta (9-C) (monikko hertat)

  1. sydämenmuotoinen kuvio
  2. tavallisen korttipakan maa, symboli punainen sydän,
  3. neljän hengen korttipeli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhert̪ːɑ/
  • tavutus: hert‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hertta hertat
genetiivi hertan herttojen
(herttain)
partitiivi herttaa herttoja
akkusatiivi hertta;
hertan
hertat
sisäpaikallissijat
inessiivi hertassa hertoissa
elatiivi hertasta hertoista
illatiivi herttaan herttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hertalla hertoilla
ablatiivi hertalta hertoilta
allatiivi hertalle hertoille
muut sijamuodot
essiivi herttana herttoina
translatiivi hertaksi hertoiksi
abessiivi hertatta hertoitta
instruktiivi hertoin
komitatiivi herttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo herta-
vahva vartalo hertta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta hjärta < ehkä tanskan sanasta hjerter[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

herttakuningas, herttaköynnös, herttamisääri, herttareeti, herttarouva, herttaässä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hertta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. hertta.