herääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
herääminen (38)
- teonnimi verbistä herätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herääminen | heräämiset |
| genetiivi | heräämisen | heräämisten heräämisien |
| partitiivi | heräämistä | heräämisiä |
| akkusatiivi | herääminen; heräämisen |
heräämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heräämisessä | heräämisissä |
| elatiivi | heräämisestä | heräämisistä |
| illatiivi | heräämiseen | heräämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heräämisellä | heräämisillä |
| ablatiivi | heräämiseltä | heräämisiltä |
| allatiivi | heräämiselle | heräämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heräämisenä (heräämisnä) |
heräämisinä |
| translatiivi | heräämiseksi | heräämisiksi |
| abessiivi | heräämisettä | heräämisittä |
| instruktiivi | – | heräämisin |
| komitatiivi | – | heräämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heräämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heräämis- | |