henkisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

henkisyys (40)

  1. se, että on henkinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheŋkisyːs/
  • tavutus: hen‧ki‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi henkisyys henkisyydet
genetiivi henkisyyden henkisyyksien
partitiivi henkisyyttä henkisyyksiä
akkusatiivi henkisyys;
henkisyyden
henkisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi henkisyydessä henkisyyksissä
elatiivi henkisyydestä henkisyyksistä
illatiivi henkisyyteen henkisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi henkisyydellä henkisyyksillä
ablatiivi henkisyydeltä henkisyyksiltä
allatiivi henkisyydelle henkisyyksille
muut sijamuodot
essiivi henkisyytenä henkisyyksinä
translatiivi henkisyydeksi henkisyyksiksi
abessiivi henkisyydettä henkisyyksittä
instruktiivi henkisyyksin
komitatiivi henkisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo henkisyyde-
vahva vartalo henkisyyte-
konsonantti-
vartalo
henkisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan henkinen vartalosta henkis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ahdashenkisyys

Aiheesta muualla[muokkaa]