henkireikä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
henkireikä (10)
- (kuvaannollisesti) henkisen terveyden tai hyvinvoinnin kannalta erittäin merkityksellinen aika, tapahtuma tai paikka
- (kirjaimellisesti) hengittämisen mahdollistava aukko
- Katkennut ontto sauva oli lumeen hautautuneen hiihtäjän ainoa henkireikä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈheŋkiˌrei̯kæ/
- tavutus: hen‧ki‧rei‧kä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | henkireikä | henkireiät |
| genetiivi | henkireiän | henkireikien (henkireikäin) |
| partitiivi | henkireikää | henkireikiä |
| akkusatiivi | henkireikä; henkireiän |
henkireiät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | henkireiässä | henkirei'issä |
| elatiivi | henkireiästä | henkirei'istä |
| illatiivi | henkireikään | henkireikiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | henkireiällä | henkirei'illä |
| ablatiivi | henkireiältä | henkirei'iltä |
| allatiivi | henkireiälle | henkirei'ille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | henkireikänä | henkireikinä |
| translatiivi | henkireiäksi | henkirei'iksi |
| abessiivi | henkireiättä | henkirei'ittä |
| instruktiivi | – | henkirei'in |
| komitatiivi | – | henkireikine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | henkireiä- | |
| vahva vartalo | henkireikä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- henkireikä Kielitoimiston sanakirjassa