hellyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hellyys (40)

  1. se, että on hellä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhelːyːs/
  • tavutus: hel‧lyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hellyys hellyydet
genetiivi hellyyden hellyyksien
partitiivi hellyyttä hellyyksiä
akkusatiivi hellyys;
hellyyden
hellyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi hellyydessä hellyyksissä
elatiivi hellyydestä hellyyksistä
illatiivi hellyyteen hellyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hellyydellä hellyyksillä
ablatiivi hellyydeltä hellyyksiltä
allatiivi hellyydelle hellyyksille
muut sijamuodot
essiivi hellyytenä hellyyksinä
translatiivi hellyydeksi hellyyksiksi
abessiivi hellyydettä hellyyksittä
instruktiivi hellyyksin
komitatiivi hellyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hellyyde-
vahva vartalo hellyyte-
konsonantti-
vartalo
hellyyt-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hellyydenkaipuu, hellyydenkipeä, hellyydenosoitus, hellyydentarve

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hellyys Kielitoimiston sanakirjassa