hekuma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hekuma (11)

  1. nautinnon huuma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhekumɑ/
  • tavutus: he‧ku‧ma

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.