heitin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- jonkin heittämiseen tarkoitettu laite tai kone
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhei̯t̪in/
- tavutus: hei‧tin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heitin | heittimet |
genetiivi | heittimen | heittimien heitinten |
partitiivi | heitintä | heittimiä |
akkusatiivi | heitin; heittimen |
heittimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heittimessä | heittimissä |
elatiivi | heittimestä | heittimistä |
illatiivi | heittimeen | heittimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heittimellä | heittimillä |
ablatiivi | heittimeltä | heittimiltä |
allatiivi | heittimelle | heittimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heittimenä (heitinnä) |
heittiminä |
translatiivi | heittimeksi | heittimiksi |
abessiivi | heittimettä | heittimittä |
instruktiivi | – | heittimin |
komitatiivi | – | heittimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | heittime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
heitin- |
Etymologia[muokkaa]
- verbistä heittää
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
heitin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä heittää