heite

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heite (48-C) (monikko heitteet)

  1. käsiin heitettävä tai räjähdyspanoksella singottava panos
  2. jokin räjähdyksen lennättämä kappale
    Varastosuojan tulee olla rakenteeltaan ja suojaukseltaan sellainen, ettei siitä lennä mahdollisen räjähdyksen sattuessa vaarallisia heitteitä ympäristöön. (KTM päätös räjähdystarvikkeista 25.2.1980/130)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhe̞it̪e̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi heite heitteet
genetiivi heitteen heitteiden
heitteitten
partitiivi heitettä heitteitä
akkusatiivi heite; heitteen heitteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi heitteessä heitteissä
elatiivi heitteestä heitteistä
illatiivi heitteeseen heitteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi heitteellä heitteillä
ablatiivi heitteeltä heitteiltä
allatiivi heitteelle heitteille
Muut
essiivi heitteenä heitteinä
translatiivi heitteeksi heitteiksi
abessiivi heitteettä heitteittä
instruktiivi heittein
komitatiivi heitteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]