heinä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Heinäkasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

heinä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta he

Substantiivi[muokkaa]

heinä (10)

  1. jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi
  2. niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa
  3. (slangia) marihuana, kannabiksen eräs muoto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheinæ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi heinä heinät
genetiivi heinän heinien
(heinäin)
partitiivi heinää heiniä
akkusatiivi heinä; heinän heinät
Sisäpaikallissijat
inessiivi heinässä heinissä
elatiivi heinästä heinistä
illatiivi heinään heiniin
Ulkopaikallissijat
adessiivi heinällä heinillä
ablatiivi heinältä heiniltä
allatiivi heinälle heinille
Muut
essiivi heinänä heininä
translatiivi heinäksi heiniksi
abessiivi heinättä heinittä
instruktiivi heinin
komitatiivi heinine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ahvenheinä, apilaheinä, hajuheinä, heinäaika, heinäaro, heinähanko, heinäharava, heinähattu, heinähäkki, heinähäntä, heinäinen, heinäkasvi, heinäkenkä, heinäkuorma, heinäkuu, heinälaji, heinälajike, heinälato, heinämaa, heinämies, heinänhelve, heinäniitty, heinänkasvu, heinänkorjuu, heinänkorjuukone, heinänkorsi, heinänkuormain, heinänpaalain, heinänpöyhin, heinänsiemen, heinäntekijä, heinänteko, heinänuha, heinänviljely, heinäpaali, heinäpelto, heinäperhonen, heinäpouta, heinäsato, heinäseiväs, heinäsirkka, heinäsorsa, heinäsuova, heinätyö, heinävuosi, heinäväki, höyhenheinä, kenkäheinä, koiranheinä, kuivaheinä, kuloheinä, kylvöheinä, luonnonheinä, maarianheinä, nurmiheinä, puhveliheinä, raiheinä, siniheinä, suolaheinä, vesiheinä

Idiomit[muokkaa]

  • helppoa kuin heinänteko helppoa ja ei-konstikasta työtä
  • puhua puuta heinää – puhua mitä sattuu, puhua potaskaa

Aiheesta muualla[muokkaa]