heilutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heilutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhei̯lut̪us/
- tavutus: hei‧lu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heilutus | heilutukset |
genetiivi | heilutuksen | heilutusten heilutuksien |
partitiivi | heilutusta | heilutuksia |
akkusatiivi | heilutus; heilutuksen |
heilutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heilutuksessa | heilutuksissa |
elatiivi | heilutuksesta | heilutuksista |
illatiivi | heilutukseen | heilutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heilutuksella | heilutuksilla |
ablatiivi | heilutukselta | heilutuksilta |
allatiivi | heilutukselle | heilutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heilutuksena | heilutuksina |
translatiivi | heilutukseksi | heilutuksiksi |
abessiivi | heilutuksetta | heilutuksitta |
instruktiivi | – | heilutuksin |
komitatiivi | – | heilutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | heilutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
heilutus- |
Käännökset[muokkaa]
1. heiluttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- heilutus Kielitoimiston sanakirjassa