heilunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heilunta (9-J)

  1. heiluminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhei̯lunt̪ɑ/
  • tavutus: hei‧lun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heilunta heilunnat
genetiivi heilunnan heiluntojen
(heiluntain)
partitiivi heiluntaa heiluntoja
akkusatiivi heilunta;
heilunnan
heilunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi heilunnassa heilunnoissa
elatiivi heilunnasta heilunnoista
illatiivi heiluntaan heiluntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heilunnalla heilunnoilla
ablatiivi heilunnalta heilunnoilta
allatiivi heilunnalle heilunnoille
muut sijamuodot
essiivi heiluntana heiluntoina
translatiivi heilunnaksi heilunnoiksi
abessiivi heilunnatta heilunnoitta
instruktiivi heilunnoin
komitatiivi heiluntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo heilunna-
vahva vartalo heilunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]