havaitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
havaitseminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | havaitseminen | havaitsemiset |
| genetiivi | havaitsemisen | havaitsemisten havaitsemisien |
| partitiivi | havaitsemista | havaitsemisia |
| akkusatiivi | havaitseminen; havaitsemisen |
havaitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | havaitsemisessa | havaitsemisissa |
| elatiivi | havaitsemisesta | havaitsemisista |
| illatiivi | havaitsemiseen | havaitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | havaitsemisella | havaitsemisilla |
| ablatiivi | havaitsemiselta | havaitsemisilta |
| allatiivi | havaitsemiselle | havaitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | havaitsemisena (havaitsemisna) |
havaitsemisina |
| translatiivi | havaitsemiseksi | havaitsemisiksi |
| abessiivi | havaitsemisetta | havaitsemisitta |
| instruktiivi | – | havaitsemisin |
| komitatiivi | – | havaitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | havaitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
havaitsemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä havaita