hautua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hautua (52-F) (taivutus[luo])[1]

  1. muhia lämpimässä, kosteassa ja tiiviihkössä paikassa
  2. kiehua hiljakseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯t̪uɑˣ/
  • tavutus: hau‧tu‧a

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta hautoa[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hautua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.