hautua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hautua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- muhia lämpimässä, kosteassa ja tiiviihkössä paikassa
- kiehua hiljakseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑu̯t̪uɑˣ/
- tavutus: hau‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
2. kiehua hiljakseen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hautua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.