haukunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haukunta (9-J)

  1. haukkuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯kunt̪ɑ/
  • tavutus: hau‧kun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haukunta haukunnat
genetiivi haukunnan haukuntojen
(haukuntain)
partitiivi haukuntaa haukuntoja
akkusatiivi haukunta;
haukunnan
haukunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi haukunnassa haukunnoissa
elatiivi haukunnasta haukunnoista
illatiivi haukuntaan haukuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haukunnalla haukunnoilla
ablatiivi haukunnalta haukunnoilta
allatiivi haukunnalle haukunnoille
muut sijamuodot
essiivi haukuntana haukuntoina
translatiivi haukunnaksi haukunnoiksi
abessiivi haukunnatta haukunnoitta
instruktiivi haukunnoin
komitatiivi haukuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haukunna-
vahva vartalo haukunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]