hauki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, Suomessa koko maan sisävesissä ja rannikkoalueilla elävä petokalalaji Esox lucius
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑu̯ki/
- tavutus: hau‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hauki | hauet |
| genetiivi | hauen | haukien (haukein) |
| partitiivi | haukea | haukia |
| akkusatiivi | hauki; hauen |
hauet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hauessa | hauissa |
| elatiivi | hauesta | hauista |
| illatiivi | haukeen | haukiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hauella | hauilla |
| ablatiivi | hauelta | hauilta |
| allatiivi | hauelle | hauille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haukena | haukina |
| translatiivi | haueksi | hauiksi |
| abessiivi | hauetta | hauitta |
| instruktiivi | – | hauin |
| komitatiivi | – | haukine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | haue- | |
| vahva vartalo | hauke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Ehkä hyvin vanha slaavilainen lainasana[1] tai laina itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [2].
Tästä johtuvia sanoja: hauis.
Käännökset[muokkaa]
1. Esox lucius
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hauenkoukku, hauenkutu, hauenleuka, hauenpyynti, merihauki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hauki Kielitoimiston sanakirjassa
- hauki Tieteen termipankissa
- hauki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Idiomit[muokkaa]
- hauki on kala
- puheena oleva asia on itsestäänselvyys
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hauki.
- ↑ Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.