hartia

Suomi

Substantiivi

hartia (12)

1. ihmisruumiin osa, johon yläraaja kiinnittyy ja joka muodostuu solisluusta, lapaluusta ja hartialihaksesta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	hartia	hartiat
genetiivi	hartian	hartioiden hartioitten (hartiain)
partitiivi	hartiaa	hartioita
akkusatiivi	hartia; hartian	hartiat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	hartiassa	hartioissa
elatiivi	hartiasta	hartioista
illatiivi	hartiaan	hartioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	hartialla	hartioilla
ablatiivi	hartialta	hartioilta
allatiivi	hartialle	hartioille
Muut
essiivi	hartiana	hartioina
translatiivi	hartiaksi	hartioiksi
abessiivi	hartiatta	hartioitta
instruktiivi	–	hartioin
komitatiivi	–	hartioine- + omistusliite

Käännökset

• Katso olkapää

Liittyvät sanat

Synonyymit

• olkapää, (monikossa) harteet

Yhdyssanat

• hartiapankki

Katso myös

• Liite:Käsi