harteet

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harteet (48) (monikollinen)

  1. hartiat
    Tuntuu kuin paino olisi pudonnut harteiltani.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrt̪eːt̪/
  • tavutus: har‧teet

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harteet
genetiivi harteiden
harteitten
partitiivi harteita
akkusatiivi –;
harteet
sisäpaikallissijat
inessiivi harteissa
elatiivi harteista
illatiivi harteisiin
harteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harteilla
ablatiivi harteilta
allatiivi harteille
muut sijamuodot
essiivi harteina
translatiivi harteiksi
abessiivi harteitta
instruktiivi hartein
komitatiivi harteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hartee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hartet-

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • olla jonkun harteilla
    1. olla jonkun vastuulla tai muuten taakkana
      Työt uhkasivat jäädä kokonaan Honkasen harteille.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • harteet Kielitoimiston sanakirjassa