haro
 |
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
haro
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haroa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haroa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haroa
Esperanto[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haro
Ido[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haro
Ranska[muokkaa]
Interjektio[muokkaa]
haro
- apua, auttakaa
- (metsästys) koirille annettava käsky valmistautua toimintaan
Substantiivi[muokkaa]
haro m. (yksiköllinen)
- huuto, karjunta
- parkuminen, valitushuuto
- äänekäs julistus