Substantiivi [muokkaa]
harja (9) (monikko harjat)
- harjaamiseen, hankaamiseen tai vastaavaan tarkoitettu esine, jossa on harjakset
- hiusharja, hammasharja, tiskiharja, vaateharja
- usein varrellinen työkalu, jossa varren päässä on harjakset
- eläimen pitkähkö karvoitus päässä
- Hevosenharja peittää hevosen niskaa.
- Sialla on sianharja.
- Vain urosleijonilla on harja.
- kukon heltta
- korkein kohta, huippu, laki
- vuoren harja, mäen harja, aallon harja, vaon harja
- harjakaton korkein kohta
- (tekniikka, elektroniikka) osa, joka siirtää virtaa liikkuvaan kontaktiin
kädessä pidettävä esine, jolla harjataan
2. hevosenharja
Liittyvät sanat [muokkaa]
|
aallonharja, astianpesuharja, hammasharja, harjahirsi, -harjainen, harjakaiset, harjakatto, harjakattoinen, harjake, harjakiharrin, harjakorkeus, -harjaksinen, harjalauta, harjalintu, harjalista, harjaneilikka, harjanne, harjannostajaiset, harjanteinen, harjas, harjasivellin, harjasusi, harjata, harjatalo, harjateltta, harjateräs, harjatiili, harjaus, harjava, hiusharja, juuresharja, juuriharja, katonharja, kenkäharja, kierreharja, kiillotusharja, kuivaharjaus, kukonharja, kylpyharja, kynsiharja, lamppuharja, lattiaharja, leijonanharja, leijonanharjakampaus, liinaharja, liinaharjainen, mäenharja, mattoharja, mokkaharja, muurinharja, nuohousharja, nykytysharja, otsaharja, pölyharja, puhdistusharja, pulloharja, pyöröharja, ripsiharja, sähköhammasharja, saunaharja, selkäharja, suka, teräsharja, teräväharjainen, tiskiharja, vaateharja, viilaharja, vuorenharja
|