harhautus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harhautus (39)

  1. väärän aikomuksen esittäminen toisen erehdyttämiseksi väärien johtopäätösten tekemiseen
  2. (šakki) taktinen keino, jolla vastapuolen nappula houkutellaan epäedullisempaan asemaan tai pois suojaamasta ruutua, johon itse halutaan päästä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi harhautus harhautukset
genetiivi harhautuksen harhautusten
harhautuksien
partitiivi harhautusta harhautuksia
akkusatiivi harhautus; harhautuksen harhautukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi harhautuksessa harhautuksissa
elatiivi harhautuksesta harhautuksista
illatiivi harhautukseen harhautuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi harhautuksella harhautuksilla
ablatiivi harhautukselta harhautuksilta
allatiivi harhautukselle harhautuksille
Muut
essiivi harhautuksena harhautuksina
translatiivi harhautukseksi harhautuksiksi
abessiivi harhautuksetta harhautuksitta
instruktiivi harhautuksin
komitatiivi harhautuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]