harhailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harhailija (12)
- henkilö, joka harhailee jossakin
- eläinyksilö, useimmiten lintu tai hyönteinen, joka tavataan satunnaisesti lajin tavanomaisen esiintymisalueen ulkopuolella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhailija | harhailijat |
| genetiivi | harhailijan | harhailijoiden harhailijoitten (harhailijain) |
| partitiivi | harhailijaa | harhailijoita |
| akkusatiivi | harhailija; harhailijan |
harhailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhailijassa | harhailijoissa |
| elatiivi | harhailijasta | harhailijoista |
| illatiivi | harhailijaan | harhailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhailijalla | harhailijoilla |
| ablatiivi | harhailijalta | harhailijoilta |
| allatiivi | harhailijalle | harhailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhailijana | harhailijoina |
| translatiivi | harhailijaksi | harhailijoiksi |
| abessiivi | harhailijatta | harhailijoitta |
| instruktiivi | – | harhailijoin |
| komitatiivi | – | harhailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |