hankain

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hankain (33)

  1. airon tuki veneen partaassa
    Mahtaako tällä osata soutaa, kun näyttää olevan tappihankaimet.
    hankaimina vanhanaikaiset haarukat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑŋkɑin/
  • tavutus: han‧kain

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankain hankaimet
genetiivi hankaimen hankaimien
hankainten
partitiivi hankainta hankaimia
akkusatiivi hankain;
hankaimen
hankaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi hankaimessa hankaimissa
elatiivi hankaimesta hankaimista
illatiivi hankaimeen hankaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankaimella hankaimilla
ablatiivi hankaimelta hankaimilta
allatiivi hankaimelle hankaimille
muut sijamuodot
essiivi hankaimena
(hankainna)
hankaimina
translatiivi hankaimeksi hankaimiksi
abessiivi hankaimetta hankaimitta
instruktiivi hankaimin
komitatiivi hankaimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hankaime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hankain-

Etymologia[muokkaa]

  • Alkuaan laitaan kiinnitetyn oksan hanka.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alahankain, hankainraksi, järvihankain, merihankain, perähankain, rautahankain, sisähankain, tappihankain, ulkohankain

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hankain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

hankain

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta hanka