halukkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
halukkuus (40)
- se, että on halukas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑlukːuːs/
- tavutus: ha‧luk‧kuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halukkuus | halukkuudet |
genetiivi | halukkuuden | halukkuuksien |
partitiivi | halukkuutta | halukkuuksia |
akkusatiivi | halukkuus; halukkuuden |
halukkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halukkuudessa | halukkuuksissa |
elatiivi | halukkuudesta | halukkuuksista |
illatiivi | halukkuuteen | halukkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halukkuudella | halukkuuksilla |
ablatiivi | halukkuudelta | halukkuuksilta |
allatiivi | halukkuudelle | halukkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | halukkuutena | halukkuuksina |
translatiivi | halukkuudeksi | halukkuuksiksi |
abessiivi | halukkuudetta | halukkuuksitta |
instruktiivi | – | halukkuuksin |
komitatiivi | – | halukkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | halukkuude- | |
vahva vartalo | halukkuute- | |
konsonantti- vartalo |
halukkuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan halukas vartalosta halukk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on halukas
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- halukkuus Kielitoimiston sanakirjassa