hallussa
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
hallussa (ei vertailuasteita)
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksessa tai käytössä
- Kirja on hänen hallussaan.
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavana
- Testamentti on asianajajan hallussa.
- (kuvaannollisesti+ genetiivi) jonkun tai jonkin kykynä tai taitona
- Hänellä on sana hallussaan. 'Hän on taitava puhuja'
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑlːusːɑ/
- tavutus: hal‧lus‧sa
Taivutus[muokkaa]
- Sana on alunperin yksikön inessiivimuoto sanasta *haltu, joka tarkoittaa hallintaa ja jota ei käytetä substantiivina vaan sijamuodoissa adverbina. Sana taipuu myös yksikön illatiivissa haltuun ja yksikön elatiivissa hallusta.
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hallussa Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Hallussa. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.