halli
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
halli (5)
- katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila
- harmaahylje
- koirasta käytetty nimitys
- Halli haukkuu pihalla.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈhɑ̝lːi]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | halli | hallit |
| genetiivi | hallin | hallien (hallein) |
| partitiivi | hallia | halleja |
| akkusatiivi | halli; hallin | hallit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallissa | halleissa |
| elatiivi | hallista | halleista |
| illatiivi | halliin | halleihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallilla | halleilla |
| ablatiivi | hallilta | halleilta |
| allatiivi | hallille | halleille |
| Muut | ||
| essiivi | hallina | halleina |
| translatiivi | halliksi | halleiksi |
| abessiivi | hallitta | halleitta |
| instruktiivi | – | hallein |
| komitatiivi | – | halleine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. rakennus
2. hylje
|
3. koira
|
