halko

Suomi

Substantiivi

halko (1-D) (monikko halot)

1. tavallisesti metriseksi tai pidemmäksi katkaistu ja halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi

   Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.

   hakata halkoja

   Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.

2. (slangia) isokokoinen matkapuhelin
3. (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö

Käännökset

englanti: log, (piece of) wood espanja: leña, tronco

saksa: Holzscheit n. venäjä: полено

Liittyvät sanat

• polttopuu
• puu

halkoa, halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko