halko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Halkoja

Substantiivi[muokkaa]

halko (1-D) (monikko halot)

  1. tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu puu, josta tehdään pilkkeitä eli klapeja polttopuuksi
    Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.
    hakata halkoja
    Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.
  2. (arkikieltä) polttopuu
  3. (slangia) isokokoinen matkapuhelin
  4. (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlko/
  • tavutus: hal‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halko halot
genetiivi halon halkojen
partitiivi halkoa halkoja
akkusatiivi halko;
halon
halot
sisäpaikallissijat
inessiivi halossa haloissa
elatiivi halosta haloista
illatiivi halkoon halkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halolla haloilla
ablatiivi halolta haloilta
allatiivi halolle haloille
muut sijamuodot
essiivi halkona halkoina
translatiivi haloksi haloiksi
abessiivi halotta haloitta
instruktiivi haloin
komitatiivi halkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo halo-
vahva vartalo halko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Johdos samasta vartalosta kuin haljeta[1].

Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen halko, karjalan halko, vepsän haug, vatjan alko, viron halg ja liivin alg[2].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

halkoa, halottu, klapi, pilke, polttopuu, puu, tukki

Yhdyssanat[muokkaa]

halkokattila, halkokellari, halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkoluukku, halkolämmitteinen, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, halkovarasto, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko, sekahalko

Substantiivi[muokkaa]

halko (1)

  1. (slangia) hallituksen kokous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halko halkot
genetiivi halkon halkojen
partitiivi halkoa halkoja
akkusatiivi halko;
halkon
halkot
sisäpaikallissijat
inessiivi halkossa halkoissa
elatiivi halkosta halkoista
illatiivi halkoon halkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkolla halkoilla
ablatiivi halkolta halkoilta
allatiivi halkolle halkoille
muut sijamuodot
essiivi halkona halkoina
translatiivi halkoksi halkoiksi
abessiivi halkotta halkoitta
instruktiivi halkoin
komitatiivi halkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • halko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana halko.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana halko.