halko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halko (1-D) (monikko halot)

  1. tavallisesti metriseksi tai pidemmäksi katkaistu ja halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi
    Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.
    hakata halkoja
    Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.
  2. (slangia) isokokoinen matkapuhelin
  3. (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlko/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi halko halot
genetiivi halon halkojen
(halkoin)
partitiivi halkoa halkoja
akkusatiivi halko; halon halot
Sisäpaikallissijat
inessiivi halossa haloissa
elatiivi halosta haloista
illatiivi halkoon halkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi halolla haloilla
ablatiivi halolta haloilta
allatiivi halolle haloille
Muut
essiivi halkona halkoina
translatiivi haloksi haloiksi
abessiivi halotta haloitta
instruktiivi haloin
komitatiivi halkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko

Aiheesta muualla[muokkaa]