hävetä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hävetä (74-E) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) tuntea häpeää jstk

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæʋet̪æˣ/
  • tavutus: hä‧ve‧tä

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hävetä

  1. (murteellinen) hävitä
    Pattijoki hävesi 2 - 0.
    Tuli kauhia häpiä ku hävesi käjenväännösä.
    Se rahamassi hävesi siinä nujutesa.

=Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hävetä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hävettää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hävettää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hävettää

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.