häpeä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häpeä (15)
- paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
- asia joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
- Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhæpeæ/
- tavutus: hä‧pe‧ä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häpeä | häpeät |
| genetiivi | häpeän | häpeiden häpeitten (häpeäin) |
| partitiivi | häpeää häpeätä |
häpeitä |
| akkusatiivi | häpeä; häpeän |
häpeät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häpeässä | häpeissä |
| elatiivi | häpeästä | häpeistä |
| illatiivi | häpeään | häpeisiin häpeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häpeällä | häpeillä |
| ablatiivi | häpeältä | häpeiltä |
| allatiivi | häpeälle | häpeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häpeänä | häpeinä |
| translatiivi | häpeäksi | häpeiksi |
| abessiivi | häpeättä | häpeittä |
| instruktiivi | – | häpein |
| komitatiivi | – | häpeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häpeä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. huonommuuden tunteesta tai sopimattomasta teosta johtuva negatiivinen tunne
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: häpeällinen
Yhdyssanat[muokkaa]
häpeäkulttuuri, häpeämerkki, häpeämurha, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra
Aiheesta muualla[muokkaa]
- häpeä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 267, 3879 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.