grad

Katso myös: Grad

Kroaatti

Substantiivi

grad m.

1. kaupunki

Substantiivi

grad m.

1. rae, raesade

Synonyymit

1. krupa

Substantiivi

grad m.

1. aste

Etymologia

• (aste) latinan gradus

Puola

Substantiivi

grad m.

1. rae, raesade
2. gooni, uusaste

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui grad
määräinen	gradului
monikko	unor grade
määräinen	gradelor

grad n. (määräinen: gradul, monikko: grade, määräinen: gradele)

1. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste

Ruotsi

Adjektiivi

grad (gratt, grada; komparatiivi gradare; superlatiivi gradast, den/det/de gradaste)

1. (tekniikka) suorakulmainen; tasainen, suora

Substantiivi

grad (3) (graden, grader, graderna)

1. aste, suuruus, mittakaava

   Hon fick andra gradens brännskador på armen.

   Hän sai toisen asteen palovammoja armeijassa.

2. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste
3. askel, porras
4. etappi, vaihe
5. arvo; arvoasteikko
6. oppiarvo
7. (tekniikka) jäyste
8. ulottuvaisuus

Serbia

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen: град)

1. kaupunki

Substantiivi

grȁd m. (kyrillinen: град)

1. rae, raesade

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen: град)

1. aste

Etymologia

• (aste) latinan gradus

Sloveeni

Substantiivi

grad m. 

1. kaupunki

Substantiivi

grad m. 

1. aste

Etymologia

• (aste) latinan gradus