golf

Katso myös: Golf

Suomi

Substantiivi

golf (5)

1. peli, jossa palloa ja mailaa pelivälineinä käyttäen pyritään lyömään pallo mahdollisimman vähin lyönnein pelikentän reikiin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	golf	golfit
genetiivi	golfin	golfien
partitiivi	golfia	golfeja
akkusatiivi	golf; golfin	golfit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	golfissa	golfeiksi
elatiivi	golfista	golfeista
illatiivi	golfiin	golfeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	golfilla	golfeilla
ablatiivi	golfilta	golfeilta
allatiivi	golfille	golfeille
Muut
essiivi	golfina	golfeina
translatiivi	golfiksi	golfeiksi
abessiivi	golfitta	golfeitta
instruktiivi	–	golfein
komitatiivi	–	golfeine- + omistusliite

Käännökset

englanti: golf italia: golf

saksa: Golf n. venäjä: гольф

Liittyvät sanat

• golfata, golfkenttä, golfklubi, golfmaila, golfpallo, minigolf, pienoisgolf, puttaus, rautaviitonen

Englanti

Substantiivi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	golfs
part. prees.	golfing
imp. & part. perf.	golfed

golf

1. (urheilu) golf

Verbi

golf (monikko golfs)

1. (urheilu) golfata, pelata golfia

Liittyvät sanat

• golf club, golf course, golfer

Espanja

Substantiivi

golf m.

1. (urheilu) golf

Hollanti

Substantiivi

golf m./f. (monikko golven)

1. aalto
2. merenlahti

Substantiivi

golf n.

1. golf

Verbi

golf

1. (taivutusmuoto) golven

Verbi

golf

1. (taivutusmuoto) golfen

Italia

Substantiivi

golf m. (taipumaton)

1. (urheilu) golf
2. neulepaita, villapaita

Ruotsi

Substantiivi

golf (3) (golfen, golfer, golferna)

1. golf (ei monikkoa)
2. lahti, merenlahti

   Den mexikanska golfen.