glottaali

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glottaali (5)

  1. (fonetiikka) äänne, jonka yhtenä ääntymäkohtana on kurkunpää
    Suomen glottaaleja ovat jotkin h:t ja glottaaliklusiili ʔ.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi glottaali glottaalit
genetiivi glottaalin glottaalien
(glottaalein)
partitiivi glottaalia glottaaleja
akkusatiivi glottaali;
glottaalin 		glottaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi glottaalissa glottaaleissa
elatiivi glottaalista glottaaleista
illatiivi glottaaliin glottaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi glottaalilla glottaaleilla
ablatiivi glottaalilta glottaaleilta
allatiivi glottaalille glottaaleille
muut sijamuodot
essiivi glottaalina glottaaleina
translatiivi glottaaliksi glottaaleiksi
abessiivi glottaalitta glottaaleitta
instruktiivi – glottaalein
komitatiivi – glottaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo glottaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. äänne, jonka yhtenä ääntymäkohtana on kurkunpää

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=glottaali&oldid=3925792”