gladiaattori

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Gladiaattori Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

gladiaattori (6)[1]

  1. Rooman valtakunnan aikaisen kansanhuvituksen esiintyjä. Gladiaattorin tehtävä oli taistella muita gladiaattoreita tai eläimiä vastaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈglɑdiˌɑːt̪ːori/
  • tavutus: gla‧di‧aat‧to‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gladiaattori gladiaattorit
genetiivi gladiaattorin gladiaattorien
gladiaattoreiden
gladiaattoreitten
partitiivi gladiaattoria gladiaattoreita
gladiaattoreja
akkusatiivi gladiaattori;
gladiaattorin
gladiaattorit
sisäpaikallissijat
inessiivi gladiaattorissa gladiaattoreissa
elatiivi gladiaattorista gladiaattoreista
illatiivi gladiaattoriin gladiaattoreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gladiaattorilla gladiaattoreilla
ablatiivi gladiaattorilta gladiaattoreilta
allatiivi gladiaattorille gladiaattoreille
muut sijamuodot
essiivi gladiaattorina gladiaattoreina
translatiivi gladiaattoriksi gladiaattoreiksi
abessiivi gladiaattoritta gladiaattoreitta
instruktiivi gladiaattorein
komitatiivi gladiaattoreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gladiaattori-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • latinan kielen sanasta gladius (miekka), joka oli yksi gladiaattoreiden käyttämistä aseista.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6