genitiv

Wikisanakirjasta
Katso myös: Genitiv, genitīv

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

gȅnitīv m. 

  1. genetiivi

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi genitiv genitivi
genetiivi genitiva genitiva
datiivi-lokatiivi genitivu genitivima
akkusatiivi genitiv genitive
vokatiivi genitive genitivi
instrumentaali genitivom genitivima

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (harv.) rodnik (László Bulcsú)

Aiheesta muualla[muokkaa]

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui genitiv
määräinen genitivului
monikkounor genitive
määräinengenitivelor

genitiv n. (määräinen: genitivulmonikko: genitive, määräinen: genitivele)

  1. (kielitiede) genetiivi

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genitiv yl. (3) (yks. määr. genitiven[luo], mon. epämäär. genitiver[luo], mon. määr. genitiverna[luo])

  1. (kielitiede) genetiivi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • genitiv Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genitiv m.

  1. genetiivi

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genitiv m.

  1. genetiivi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Tšekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genitiv m.

  1. genetiivi