fuusioituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fuusioituminen (38)
- teonnimi verbistä fuusioitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fuusioituminen | fuusioitumiset |
| genetiivi | fuusioitumisen | fuusioitumisten fuusioitumisien |
| partitiivi | fuusioitumista | fuusioitumisia |
| akkusatiivi | fuusioituminen; fuusioitumisen |
fuusioitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fuusioitumisessa | fuusioitumisissa |
| elatiivi | fuusioitumisesta | fuusioitumisista |
| illatiivi | fuusioitumiseen | fuusioitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fuusioitumisella | fuusioitumisilla |
| ablatiivi | fuusioitumiselta | fuusioitumisilta |
| allatiivi | fuusioitumiselle | fuusioitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fuusioitumisena (fuusioitumisna) |
fuusioitumisina |
| translatiivi | fuusioitumiseksi | fuusioitumisiksi |
| abessiivi | fuusioitumisetta | fuusioitumisitta |
| instruktiivi | – | fuusioitumisin |
| komitatiivi | – | fuusioitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fuusioitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
fuusioitumis- | |