fracture

Englanti

Substantiivi

fracture (monikko fractures)

1. murtuma

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	fractures
part. prees.	fracturing
imp. & part. perf.	fractured

fracture

1. murtua

Liittyvät sanat

• fraction

Synonyymit

• (murtua) break

Ranska

Substantiivi

fracture f. (monikko fractures)

1. murtuma

   une ~ de la clavicule solisluun ~

Verbi

fracture

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fracturer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fracturer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fracturer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fracturer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fracturer