fonografi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fonografi (5)
- vahasylinterin avulla toiminut laite, jota käytettiin äänentoistotekniikan alkuvaiheessa äänen tallentamiseen ja toistamiseen
- Fonografi patentoitiin 1877.
- Gramofoni syrjäytti fonografin nopeasti.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fonografi | fonografit |
| genetiivi | fonografin | fonografien (fonografein) |
| partitiivi | fonografia | fonografeja |
| akkusatiivi | fonografi; fonografin |
fonografit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fonografissa | fonografeissa |
| elatiivi | fonografista | fonografeista |
| illatiivi | fonografiin | fonografeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fonografilla | fonografeilla |
| ablatiivi | fonografilta | fonografeilta |
| allatiivi | fonografille | fonografeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fonografina | fonografeina |
| translatiivi | fonografiksi | fonografeiksi |
| abessiivi | fonografitta | fonografeitta |
| instruktiivi | – | fonografein |
| komitatiivi | – | fonografeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fonografi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. äänen tallennus- ja toistamislaite
|
|