implisiittinen

Suomi

Adjektiivi

implisiittinen (38) (komparatiivi implisiittisempi, superlatiivi implisiittisin) (taivutus [luo])

1. johonkin epäsuorasti sisältyvä, jostakin pääteltävissä oleva

   Esimerkiksi kirjoittamaton sääntö tai hiljainen sopimus on niin sanottu implisiittinen sopimus.

   Implisiittinen muisti on tiedostamatonta muistamista; eksplisiittinen muisti on selvästi tiedostettavissa.

   Implisiittinen volatiliteetti ilmaisee markkinoiden odotuksia tulevasta volatiliteetista.

2. (matematiikka) jossa arvoa ei ole ratkaistu yhden muuttujan lausekkeena

   Implisiittinen derivointi on yhdistetyn funktion derivoimissäännön sovellus tapaukseen, missä funktiota ei ole annettu suoraan, vaan se tunnetaan yhtälönä, jonka argumentin arvot x ja funktion arvot y toteuttavat, esimerkiksi x⁴ + y⁴ = 2xy⁵.

Ääntäminen

• IPA: /ˈimpliˌsiːt̪ːinen/
• tavutus: imp‧li‧siit‧ti‧nen

Käännökset

1. johonkin epäsuorasti sisältyvä

englanti: implicit

espanja: implícito

2. jossa arvoa ei ole ratkaistu yhden muuttujan lausekkeena

englanti: implicit

Liittyvät sanat

• eksplisiittinen

Johdokset

• adverbit: implisiittisesti
• substantiivit: implisiittisyys

Aiheesta muualla

• implisiittinen Kielitoimiston sanakirjassa
• implisiittinen Tieteen termipankissa