evakko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

evakko (4-A)[1]

  1. sodan alta evakuoitu henkilö
  2. Suomessa talvisodan,jatkosadan tai Lapin sodan takia pois Karjalasta, Lapista tai Kainuusta siirretty henkilö
  3. olo evakuoituna tai pakotettuna poistumaan muista syistä
    joutua evakkoon
    Kymmenen työntekijää on joutunut tiloista evakkoon saurastumisen vuoksi. (yle.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeʋɑkːo/
  • tavutus: e‧vak‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi evakko evakot
genetiivi evakon evakoiden
evakoitten
evakkojen
partitiivi evakkoa evakkoja
evakoita
akkusatiivi evakko;
evakon
evakot
sisäpaikallissijat
inessiivi evakossa evakoissa
elatiivi evakosta evakoista
illatiivi evakkoon evakkoihin
evakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi evakolla evakoilla
ablatiivi evakolta evakoilta
allatiivi evakolle evakoille
muut sijamuodot
essiivi evakkona evakkoina
evakoina
translatiivi evakoksi evakoiksi
abessiivi evakotta evakoitta
instruktiivi evakoin
komitatiivi evakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo evako-
vahva vartalo evakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

typistymäjohdos sanasta evakuoida; syntynyt toisen maailmansodan aikana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • evakko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Evakko. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. evakko.