etsivä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etsivä (10)[1]

  1. yleensä siviilipukuinen poliisi, joka on poliisilaitoksen tai valtiollisen poliisin palveluksessa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈet̪siʋæ/
  • tavutus: et‧si‧vä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etsivä etsivät
genetiivi etsivän etsivien
(etsiväin)
partitiivi etsivää etsiviä
akkusatiivi etsivä;
etsivän
etsivät
sisäpaikallissijat
inessiivi etsivässä etsivissä
elatiivi etsivästä etsivistä
illatiivi etsivään etsiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi etsivällä etsivillä
ablatiivi etsivältä etsiviltä
allatiivi etsivälle etsiville
muut sijamuodot
essiivi etsivänä etsivinä
translatiivi etsiväksi etsiviksi
abessiivi etsivättä etsivittä
instruktiivi etsivin
komitatiivi etsivine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etsivä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

etsivätoimisto, myymäläetsivä, rikosetsivä, yksityisetsivä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • etsivä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

etsivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä etsiä
    etsivä päihdetyö

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10