etsintä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etsintä (9-J)

  1. se, kun etsitään; etsiminen
  2. (usein monikossa) järjestäytynyt toiminta jonkin löytämiseksi
    Elonjääneiden etsinnät lopetettiin viikon kuluttua järistyksestä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi etsintä etsinnät
genetiivi etsinnän etsintöjen
(etsintäin)
partitiivi etsintää etsintöjä
akkusatiivi etsintä; etsinnän etsinnät
Sisäpaikallissijat
inessiivi etsinnässä etsinnöissä
elatiivi etsinnästä etsinnöistä
illatiivi etsintään etsintöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi etsinnällä etsinnöillä
ablatiivi etsinnältä etsinnöiltä
allatiivi etsinnälle etsinnöille
Muut
essiivi etsintänä etsintöinä
translatiivi etsinnäksi etsinnöiksi
abessiivi etsinnättä etsinnöittä
instruktiivi etsinnöin
komitatiivi etsintöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]