etsintä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, kun etsitään; etsiminen
- (usein monikossa) järjestäytynyt toiminta jonkin löytämiseksi
- Elonjääneiden etsinnät lopetettiin viikon kuluttua järistyksestä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈet̪sint̪æ/
- tavutus: et‧sin‧tä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etsintä | etsinnät |
| genetiivi | etsinnän | etsintöjen (etsintäin) |
| partitiivi | etsintää | etsintöjä |
| akkusatiivi | etsintä; etsinnän |
etsinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etsinnässä | etsinnöissä |
| elatiivi | etsinnästä | etsinnöistä |
| illatiivi | etsintään | etsintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etsinnällä | etsinnöillä |
| ablatiivi | etsinnältä | etsinnöiltä |
| allatiivi | etsinnälle | etsinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etsintänä | etsintöinä |
| translatiivi | etsinnäksi | etsinnöiksi |
| abessiivi | etsinnättä | etsinnöittä |
| instruktiivi | – | etsinnöin |
| komitatiivi | – | etsintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | etsinnä- | |
| vahva vartalo | etsintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta etsiä (etsi- + -ntä)
Käännökset[muokkaa]
1. se, kun etsitään
|
Ks. etsiminen |