estynyt

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

estynyt

  1. (psykologia) sellainen, jolla on estoja

Verbi[muokkaa]

estynyt (47)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä estyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi estynyt estyneet
genetiivi estyneen estyneiden
estyneitten
partitiivi estynyttä estyneitä
akkusatiivi estynyt; estyneen estyneet
Sisäpaikallissijat
inessiivi estyneessä estyneissä
elatiivi estyneestä estyneistä
illatiivi estyneeseen estyneisiin
estyneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi estyneellä estyneillä
ablatiivi estyneeltä estyneiltä
allatiivi estyneelle estyneille
Muut
essiivi estyneenä estyneinä
translatiivi estyneeksi estyneiksi
abessiivi (estyneettä) (estyneittä)
instruktiivi estynein
komitatiivi estyneine