esteetön
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
esteetön (34-C) (komparatiivi esteettömämpi, superlatiivi esteettömin) (taivutus [luo])
- sellainen, jossa/jolla/jolle ei ole estettä/esteitä
- sellainen, jonka suunnittelussa on otettu huomioon liikuntarajoitteiset; sellainen, joka soveltuu liikuntarajoitteistenkin käytettäväksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈest̪eːt̪øn/
- tavutus: es‧tee‧tön
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
- esteellinen
- (oikeustieteessä) jäävi
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: esteettömyys
- adverbit: esteettömästi