erottava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erottava
- sellainen, joka erottaa
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä erottaa
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, joka erottaa
|
Verbi[muokkaa]
erottava
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä erota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erottava | erottavat |
| genetiivi | erottavan | erottavien (erottavain) |
| partitiivi | erottavaa | erottavia |
| akkusatiivi | erottava; erottavan | erottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottavassa | erottavissa |
| elatiivi | erottavasta | erottavista |
| illatiivi | erottavaan | erottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottavalla | erottavilla |
| ablatiivi | erottavalta | erottavilta |
| allatiivi | erottavalle | erottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottavana | erottavina |
| translatiivi | erottavaksi | erottaviksi |
| abessiivi | erottavatta | erottavitta |
| instruktiivi | – | erottavin |
| komitatiivi | – | erottavine |
Verbi[muokkaa]
erottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erottava | erottavat |
| genetiivi | erottavan | erottavien (erottavain) |
| partitiivi | erottavaa | erottavia |
| akkusatiivi | erottava; erottavan | erottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottavassa | erottavissa |
| elatiivi | erottavasta | erottavista |
| illatiivi | erottavaan | erottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottavalla | erottavilla |
| ablatiivi | erottavalta | erottavilta |
| allatiivi | erottavalle | erottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottavana | erottavina |
| translatiivi | erottavaksi | erottaviksi |
| abessiivi | erottavatta | erottavitta |
| instruktiivi | – | erottavin |
| komitatiivi | – | erottavine |