eroava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

eroava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eroava eroavat
genetiivi eroavan eroavien
(eroavain)
partitiivi eroavaa eroavia
akkusatiivi eroava; eroavan eroavat
sisäpaikallissijat
inessiivi eroavassa eroavissa
elatiivi eroavasta eroavista
illatiivi eroavaan eroaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi eroavalla eroavilla
ablatiivi eroavalta eroavilta
allatiivi eroavalle eroaville
muut sijamuodot
essiivi eroavana eroavina
translatiivi eroavaksi eroaviksi
abessiivi eroavatta eroavitta
instruktiivi eroavin
komitatiivi eroavine